Syksyn myrskyt taitavat olla varsinaisia muutoksen tuulia. Jo jonkin aikaa olen toivonut elämääni muutosta. Kaikki on ihan hyvin, mutta silti tuntuu siltä että jonkin pitäisi muuttua. Olen odottanut, turhautunut, odottanut ja taas turhautunut. Mitään ei tapahdu. Elämä pyörii radallaan ja pitää kiinni rutiineistaan. Tovi sitten havahduin siihen että kuulen jatkuvasti keskustellessani läheisteni kanssa sanat "Aikansa kutakin" tai "Tämä on jo niin nähty". Melkein jokaisella lähipiirissäni on jokin muutosprosessi käynnissä. On uutta parisuhdetta, irtisanomisia, opintojen viimeistelyä, päiväkodin vaihtoa, avioeroa, tyytymättömyyttä työpaikkaan, harrastusten lopettamista ja uusien aloittamista. Naapuritkin pakkasivat kimpsunsa ja kampsunsa ja muuttivat pois. Joillekin muutokset tulevat pyytämättä ja yllättäen. Nämä ihmiset lähipiirissäni tuntuvat alkujärkytyksen jälkeen olevan tyytyväisiä muutokseen. Joillakin muutostarve on syntynyt pikkuhiljaa, eikä uusi suunta
On suuria ajattelijoita, ja sitten on meitä ihan tavallisia pieniä ajattelijoita