Myrskytuuli, myötätuuli, vastatuuli, lempeä viileä tuuli kuumana päivänä, muutoksen tuuli... Mistä nyt tuulee? kysytään kun toinen käyttäytyy odottamattomalla tavalla. Tänä aamuna tein pienen kävelylenkin myrskytuulessa. Alkumatkasta vastatuuleen kävellessä oli painettava pää alas. Vettä tihkui ja tuuli kävi silmiin niin etten voinut katsella ympärilleni. Askeleiden ottamiseen joutui panostamaan normaalia enemmän. Lenkin edetessä tuuli sivusuunnasta. Kylki vasten puhuria kävellessä huomasi selvästi miten vähän pinta-alaa jäi vastustamaan tuulen voimaa. Sivutuuli horjuttaa. Loppumatkasta kävelin myötätuuleen, selkä vasten tuulta. Mikä ero! Tuulesta tuli ystävä, joka työnsi eteenpäin ja antoi vauhtia. Oli helppoa nostaa katse maasta ja nähdä ympärilleen. Tulin ajatelleeksi miten turhaan sitä usein puskee väkisin vastatuuleen ja samalla jää näkemättä mitä kaikkea ympärillä onkaan. Raskain askelein katse painettuna menee sinne, minne ei selvästikään ole tarkoituksenmukaista kulkea. Ta
On suuria ajattelijoita, ja sitten on meitä ihan tavallisia pieniä ajattelijoita