Pieni ajattelija

Viimeinen lomapäivä. Aurinko paistaa. Lenkille ja päiväsaunaan. Tutut lenkkipolut jostain syystä tänään tympäisivät, joten päätin lähteä vähän kauemmas kiertämään läheisen luonnonsuojelualueen polun, mitä en ollut ennen saanut aikaiseksi. Facebookini onkin täyttynyt viime aikoina erilaisista elämänhallintataitosivuista ja motivaattoreista, jotka kehottavat tekemään joka päivä jotain mitä ei ole ennen tehnyt. No, joka päivä en tee, mutta tänään tein. Tarkoituksenani oli kävellä reippaasti hengästyen. Saada vauhtia operaatio pikkumustaan (aiemmin tunnettu nimellä operaatio kadonneen vyötärön metsästys). Kohdassa, josta luonnonsuojelualueen polku alkaa oli kaatunut puu polun yli. Alitin sen ja jatkoin matkaani pitkospuita pitkin. Pitkospuut olivat lokakuulle tyypilliseen tapaan tavattoman liukkaat. Koska halusin pitää vauhtia yllä, astuin kulkemaan polkua niiden vierellä. Polku oli kokonaan märkien lehtien peitossa, ja sekin siis liukas. Lisäksi lehdet piilottivat kavalasti alleen li

Ihan tavallinen arkinen maanantai. Heräsin kellonsoittoon. Torkutus, kahvia, lapsi 1 kouluun. Lapsi 2 päiväkotiin. Lisää kahvia. Lapsi 3 kouluun. Vähän töitä kotona. Tunti autossa työpaikalle. Lokakuu ja auton lämmitin ei toimi. Peurojakin näkyy matkalla. Töissä pikkusälää. Miksei näitäkin asioita ole tehty jo aiemmin? Taas tunti autossa kotiin. Taas peuroja. Lapsi päiväkodista. Koululaiset ovat jo tulleet. Koululaiset harrastuksiin. Pienimmälle kaveri kylään. Kova meteli. Koululaiset harrastuksista kotiin. Ruokaa kaikille, tiskit ja keittiön siivous. Läksyjen tarkistus, reppujen pakkaus, likaiset vaatteet pyykkiin. Iltatoimet, lapset nukkumaan. Vielä vähän töitä. Siinä se taas meni, yksi päivä elämästä. Ihan tavallinen arkinen maanantai. Stop! Tähänkö se elämä valuu? Häviää ihan huomaamatta kun ihan tavalliset arkiset päivät seuraavat toisiaan? Ihan kohta ihmetellään että missä vaiheessa lapset kasvoivat isoiksi. Tuumaillaan että vuodet vaan katosivat jonnekin arjen