Kuulin että Suomi on maailman onnellisin maa. Tänään päätin heti aamusella lähteä katsomaan, että mistäköhän se Onni löytyisi. Vedin vaatteet niskaani ja lähdin ulos. Heti alkuun kävi selväksi, että tehtävä ei tule olemaan helppo. Joulukuinen aamu, plus asteita neljä, pimeää, vettä vihmoi ja paikoitellen oli tosi liukasta. Katsokaa vaikka itse! Onneksi sain etsintäpartion avukseni. Suurin piirtein siinä vaiheessa, kun aloin olla varma, että Onni on varmasti lähtenyt lempipaikalleni Välimeren rannalle, Usko petti meidät ja lähti kotiin lämpimään. Tiesin jo, että kun Usko pettää, niin Toivo karkaa perässä. Toivo ei kauaa jaksa ilman Uskoa. Jäimme Rakkauden kanssa vielä päämäärättömästi harhailemaan ja etsimään. Siinä on onneksi sellainen kumppani, joka pysyy vierellä. Jossain vaiheessa mieleeni tuli, että en ole ihan varma miltä Onni näyttää. Entä jos se tulee vastaan, enkä huomaa? Jos se meneekin vain ohitseni? Itselläni oli heijastimet ja vilkkuvalot, mutta jotenkin aloin e
On suuria ajattelijoita, ja sitten on meitä ihan tavallisia pieniä ajattelijoita