Pieni ajattelija

Luottamus. Pitkään ajattelin että se on jotain sellaista, joka annetaan muille. Joka pitää itse ansaita. Jota ei saa takaisin jos sen kerran menettää. Jatkuva trapetsitaiteilu luottamuksen nuoralla saa ihmisen asettamaan muut suurempaan arvoon kuin itsensä. Kun jatkuvasti tarkastelen ja kysyn itseltäni olenko minä jonkun toisen luottamuksen arvoinen, asetan samalla itselleni vaatimuksia, joita en asettaisi kenellekään muulle. Arvioimalla omaa luottamuksellisuuttani suhteessa toisiin ihmisiin asetan sen kyseenalaiseksi. Tunnen tarvetta todistella että olen luotettava. Ja samalla kadotan luottamuksen itseeni. Mitä tapahtuu kun en luota itseeni? Haen entistä enemmän vahvistusta ja arvostusta muilta. Ja kun luottamus on kerran asetettu kyseenalaistettavissa olevaksi katoavaksi luonnonvaraksi joka ei uusiudu, seuraa siitä rakoilua luottamuksen tunteessa kaikilla elämän osa-alueilla. Se kaikista suurin ja merkityksellisin luottamus on luottamus itseensä ja luottamus elämään. Onnel

Silloin kun minulla oli vauvakuume aloin nähdä joka paikassa ympärilläni raskaana olevia naisia ja pariskuntia työntämässä lastenvaunuja. Ja kun olimme vaihtamassa autoa ja olimme katsoneet tiettyä merkkiä ja mallia, alkoi niitä tulla jatkuvasti vastaan. Se mitä ajattelee, lisääntyy, sanotaan. En ole tarkistanut tilastoja, mutta aika suurella varmuudella uskallan väittää ettei kevät-kesällä 2004 ollut poikkeuksellisen suurta syntyvyyspiikkiä ja ettei tietyn merkkisten farmariautojen maahantuonti ollut kasvanut räjähdysmäisesti juuri silloin kun harkitsimme sellaisen hankkimista. Ne kuitenkin lisääntyivät minun havainto- ja kokemusmaailmassani. Aloin nähdä enemmän asioita, joita ajattelin ja joita halusin elämääni. Olen kuullut tätä vetovoiman lakia kritisoitavan vetoamalla rahaan. Niinpä. Ajattelen rahaa usein, mutta eipä sitä silti ole ovista ja ikkunoista tulvinut. Toisaalta, kun ajattelen rahaa ajattelen että sitä ei ole riittävästi. Ajattelen kaikkia niitä asioita joihin tarvit