Pieni ajattelija

Käsi pystyyn jos elät lomasta lomaan. Yhden päätyttyä suunnittelet jo seuraavaa. Odotat huippuhetkiä, joita muistella vuosienkin päästä. Joita muistella arjessa. Ihan tavallisessa, uuvuttavassa arjessa. Siinä, jossa elämä oikeasti enimmäkseen tapahtuu. Arki rutiineineen voi olla aika mahtavaa. Etenkin kun löytää arkisten askareiden keskellä tilaa ilahtumiselle. Pidän sanasta ilahtuminen . Siihen ei tarvita mitään suurta. Ei mitään ihmeellistä. Aamulla ilahduin kun kahvi oli keitetty valmiiksi noustessani sängystä. En pakahtunut onnesta, en lentänyt seitsemänteen taivaaseen, en hyppinyt riemusta, en heti soittanut kaverille tai päivittänyt Facebook-profiiliani. Ilahduin. Aloin listata päivän aikana kokemiani ilahtumisia. Tänään minua (kahvin lisäksi) ilahdutti mm.: en joutunut kiskomaan lasta sängystä kesken unen, vaan lapsi heräsi itse ajoissa väljempi väylä pyykinpesukoneelle kun epäkuntoinen kuivausrumpu on vihdoin siirretty pois  löysin suklaarasian iltapäiväkahvill

Rakastan vuoden vaihtumisen symboliikkaa. Yhden oven sulkeutumista ja toisen avautumista. Yhtenä päivänä vuodessa ihmiset katselevat päättyvää ajanjaksoa kokonaisuutena. Jättävät menneet tapahtumat taakseen jatkaakseen eteenpäin. Tekevät lupauksia paremmasta elämästä. Vuoden ensimmäinen päivä on kuitenkin vain yksi päivä muiden joukossa. Aamu joka seuraa iltaa. Nousemme sängystä, puemme päälle, syömme ja juomme... Ja samalla se on päivä jona taianomaisesti tunnemme että kaikki on mahdollista. Päätämme tehdä elämäämme parannuksia, paketoimme menneet ja järjestämme tilaa uudelle. Taioilla on tapana raueta, ja niinpä tämäkin muuttuu yllättävän äkkiä taas ihan tavalliseksi arjeksi. Ehkä kuitenkin jatkamme jollain tavalla uudelleenrakentuneina, menneisyytemme kasvattamina. Menneisyys. Jännä paikka.  Sinne joskus jumittuu huomaamattaan eikä ollenkaan meinaa nähdä mitä edessä on. Mutta miten ihana matkakohde se onkaan! Matkakumppaneina muistoja, jotka saa reissussa elää vielä kerran, n