Pieni ajattelija

  On kaksi tapaa sanoa ei. Aina, ja ei koskaan. Jos sinulle on sanottu, tai olet itse sanonut itsellesi, että sinun pitää opetella sanomaan ei, on jälkimmäinen sinulle tuttu. Jos taas löydät itsesi pohtimasta miksi et taaskaan tarttunut tilaisuuteen, silloin sanot ei asioille, joille oikeasti haluaisit sanoa kyllä.   Oman havaintoni mukaan suurin osa ihmisistä löytää itsensä molemmista ryhmistä, riippuen tilanteesta. Tykkään katsella asioita eri näkökulmista ja kaivella ensimmäisen ilmeisen selityksen taakse. Tässä tekstissä tulen pyörittelemään tuon pienen pienen sanan ”ei” erilaisia painoarvoja ja kurkistan mitä oikeastaan sanotaan, kun sanotaan ei.   Rajaton kyllä-tyyppi Kielsin lastani pelaamasta videopelejä arki-iltaisin. Haluan, että hän viettäisi aikaansa ulkoillen, lukien ja leikkien. Haluan, että hänellä on välillä tylsää, koska tylsyys ruokkii luovuutta. Sanoin hänelle ei, vaikka se ei tuntunut meistä kummastakaan erityisen mukavalta. Lapsi otti ulkoa-asetetun rajan