On kaksi tapaa sanoa ei. Aina, ja ei koskaan.
Jos sinulle on sanottu, tai olet itse sanonut itsellesi,
että sinun pitää opetella sanomaan ei, on jälkimmäinen sinulle tuttu. Jos taas
löydät itsesi pohtimasta miksi et taaskaan tarttunut tilaisuuteen, silloin
sanot ei asioille, joille oikeasti haluaisit sanoa kyllä. Oman havaintoni mukaan suurin osa ihmisistä
löytää itsensä molemmista ryhmistä, riippuen tilanteesta.
Tykkään katsella asioita eri näkökulmista ja kaivella
ensimmäisen ilmeisen selityksen taakse. Tässä tekstissä tulen pyörittelemään
tuon pienen pienen sanan ”ei” erilaisia painoarvoja ja kurkistan mitä
oikeastaan sanotaan, kun sanotaan ei.
Rajaton kyllä-tyyppi
Kielsin lastani pelaamasta videopelejä arki-iltaisin.
Haluan, että hän viettäisi aikaansa ulkoillen, lukien ja leikkien. Haluan, että
hänellä on välillä tylsää, koska tylsyys ruokkii luovuutta. Sanoin hänelle ei,
vaikka se ei tuntunut meistä kummastakaan erityisen mukavalta. Lapsi otti
ulkoa-asetetun rajansa kuitenkin hyvin vastaan, sillä sen sijaan että olisin
ainoastaan kieltänyt, kerroin hänelle, että meillä on pelipäivä lauantaisin.
Arki-iltojen ei tarkoitti lauantaipäiville kyllä.
Oma äitini ei voi enää asettaa minulle, aikuiselle
ihmiselle, rajoja. Minun on huolehdittava niistä ihan itse. Se on vaikeaa,
koska kieltäytyminen ei tunnu mukavalta. Kun en sano ei työkaverille, pomolle,
puolisolle, naapurille tai kadunmiehelle, olen mukava ihminen. Minua pidetään
vastuullisena, ahkerana ja pystyvänä. Luotettavana.
Töissä: ”Kyllä voin ottaa tämän hoitaakseni. Ai huomiseen
mennessä? …toki!”
Hetkeä myöhemmin kotona: ”Kyllä voin viedä lapsen
harrastukseen ja käydä kaupassa samalla.”
Seuraavassa hetkessä kiroan ruuhkavuosia ja liian lyhyitä
vuorokausia. Kun olen kaikin voimin yrittänyt riittää muille, huomaan etten
riitä itselleni. Kasaan korttitaloa, ja mitä korkeammaksi se kasvaa, sitä
pienempi tuulenpuuska riittää kaatamaan sen. Jos tämä tuntuu edes etäisesti
tutulta, on varmasti ihan hyvä opetella sanomaan välillä ei.
Ovet sulkeva ei-tyyppi
Entä sitten, jos sanon aina ei?
Puhelin soi, vastaan kuullakseni, että linjan toisessa
päässä on puhelinmyyjä. Sanon ei ja suljen puhelimen, kuuntelematta mitä asiaa
myyjällä oli. Saatoin juuri tulla kieltäytyneeksi rahan arvoisesta
tarjouksesta. Vaikka sähköliittymän vaihdosta.
Saan Facebookia selatessani kutsun liittyä ryhmään, joka
käsittelee kiinnostavaa aihetta. Minulle ehkä tarjotaan jotain ilmaislahjaa,
jonka saadakseni tulee liittyä sähköpostilistalle. Jätän tilaisuuden
käyttämättä, koska en halua saada mainoksia sähköpostiini, tietämättä että
juuri tästä ryhmästä tai tältä henkilöltä olisin saanut kaipaamani avaimen
siihen oveen, jonka paukuttamista jatkan yksinäni.
Ystävältä tulee kutsu illanistujaisiin. Kotisohva
houkuttelee enemmän, pyykkiäkin olisi pestävänä, ja jos lähden niin seuraavana
aamuna väsyttää kuitenkin. Kieltäydyn kutsusta, mutta puolisoni lähtee.
Seuraavana aamuna hän kertoo, että juhlissa oli yllätysesiintyjänä
lempiartistini.
Jään mieluummin sulkemaan ovia niin sanotulle
mukavuusalueelleni, joka jokaisen ein myötä pienenee pienenemistään.
Kun kumarrat yhteen suuntaan, pyllistät toiseen
Aina kun sanot jollekin asialle ei, sanot samalla jollekin
toiselle kyllä. Kun kieltäydyt ylimääräisestä työtehtävästä, sanot kyllä omalle
jaksamisellesi ja ydintehtäväsi tulee hoidetuksi huolellisemmin. Kun vastaat
myöntävästi kutsuun, josta ensin ajattelit kieltäytyväsi, saatat löytää uuden
työpaikan, ystävän, tai jopa elämänkumppanin. En usko, että on mitenkään
tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista olla vain jompaakumpaa. Aina tai ei koskaan.
Joudumme tekemään asioita, joita emme haluaisi. Joudumme sanomaan kyllä, vaikka
haluaisimme sanoa ei, ja toisin päin.
Se, mikä on mahdollista, on antaa itselleen pieni hetki
miettiä ennen kuin toimii. Siinä hetkessä tulee tietoiseksi siitä, että on
juuri tekemässä valintaa. Siinä hetkessä on mahdollisuus tutustua paremmin
niihin arvoihin, jotka omaa elämää ohjaavat, tai joiden toivoisi olevan enemmän
ohjaksissa. On mahdollista vastata elämän kutsuun ja lakata vastustamasta
hyvää.
Ei kiitos. Kiitos.
Yksi kohteliaimmista tavoista kieltäytyä, on sanoa kiitos
tarjouksesta, mutta tämä ei nyt ole minua varten. Tai ajankohta ei juuri nyt
ole sopiva. Kiittää siitä, että on saanut mahdollisuuden ja valita olla
käyttämättä sitä. Entä jos opettelisi myös kiittämään itseään siitä, että on
sanonut ei? Kun sanot ei kiitos, kiitä samalla itseäsi. Silloin sanot myös
kyllä.
Tämä teksti on alunperin julkaistu Kasvustoorin blogissa 15.9.2021
Kommentit
Lähetä kommentti