Mukavuusalueella on mukavaa – kunnes ei enää ole

On kivaa kun on mukavaa! On mukavaa tehdä niitä asioita, joista tietää pitävänsä. Olla sellaisissa paikoissa ja sellaisten ihmisten seurassa. Monet meistä rakentavat elämäänsä juuri niin, että olisi mukava olla.

Oletko koskaan pysähtynyt miettimään mistä tiedät mistä pidät? Tai mistä et pidä?

Jos et pidä kahvista, sinun on täytynyt joskus maistaa sitä. Jos taas rakastat avantouintia, sinun on täytynyt joskus uskaltaa mennä kylmään veteen.

Opimme tuntemaan itseämme yrityksen ja erehdyksen kautta. Ja jossain vaiheessa useimmille meistä tulee vastaan se piste, jossa toteamme, että olen riittävän aikuinen tietääkseni mistä pidän ja mistä en pidä, eikä minun enää tarvitse tehdä niitä asioita, joita en halua tehdä.

Mukavuusalueella on kuitenkin sellainen ikävä taipumus, että mitä pidempään siellä oleilee, sitä pienemmäksi se kutistuu. Ja pahus sentään kun tämä elämä ei aina voi olla pelkästään mukavaa!

Millaisista makuelämyksistä olisinkaan jäänyt paitsi, jos olisin uskonut nuorempaa minääni, joka ei pitänyt fetajuustosta ja oliiveista. Olisin jättänyt maistamatta niitä uudelleen! Ehkä makuaistini on muuttunut, ehkä ensimmäisillä kerroilla satuin maistamaan huonoja yksilöitä. Kuka tietää. Mutta nyt olen iloinen siitä, että annoin itselleni toisen mahdollisuuden.

Niin kauan, kun ajattelemme mukavuusalueen vastakohdan olevan epämukavuusalue, kynnys sinne astumiseen kasvaa valtaviin mittasuhteisiin, ja sieltä poispääsy vain vahvistaa haluamme pysytellä tutussa ja turvallisessa. Kannustankin sinua ajattelemaan, että mukavuusaluettasi tosi asiassa ympäröikin kasvualue, jossa sijaitsevat ne asiat, jotka tuntuvat sinulle vaikeilta, joita ajattelet ettet osaa tehdä, ja ne joita et ole koskaan kokeillut. Kun teet pyrähdyksiä omalle kasvualueellesi opit uutta itsestäsi, löydät uusia kiinnostuksenkohteita ja tulet samalla kasvattaneeksi mukavuusaluettasi.

 

"What if I fall? Oh, but my darling, what if you fly?

Kummassa viihtyisit paremmin, kutistuneessa ja mahdollisuuksiltaan hyvin rajoittuneessa vai laajenevassa ja kiinnostavassa itsessäsi?