Mitä tahansa teetkin, älä ole joka hetki tietoisesti läsnä!

On vain tämä hetki. Eilinen on mennyttä, huominen ei vielä ole täällä.  

Elä hetkessä, carpe diem, ole enemmän läsnä muille ja itsellesi. Mindfulness, tietoinen läsnäolo, on elämisen taitoa ja aistien ilotulitusta. Muista maistaa syödessäsi, kuunnella ja tuntea askeleesi kävellessäsi, tuntea miten happi kulkeutuu verenkierrossasi hengittäessäsi. Mitä tahansa teetkin, tee se tietoisesti tässä hetkessä.

Mindfulnessia tarjotaan lääkkeeksi melkein mihin vain. Ja se onkin hyvä lääke - oikein annosteltuna ja muiden lääkkeiden rinnalla. Kun suorittaja alkaa käyttää lääkkeenä tietoista läsnäoloa, hän alkaa helposti suorittaa sitäkin. Ajattele että istut kahvipöydässä ja keskustelet ystäväsi kanssa yrittäen samalla orjallisesti olla tietoisesti läsnä. Keskityt kuuntelemaan ystävääsi, nauttimaan jokaisesta siemauksesta kupistasi ja olemaan läsnä omille tuntemuksillesi. Et pääse edes alkuun, ennen kuin huomaat epäonnistuneesi.

Yksi asia, joka tekee meistä ihmisistä ihmisiä, on kykymme muistaa ja suunnitella. Emme ole tyhjiä tauluja, joihin joka hetki kirjoitetaan. Emme edes syntymämme hetkellä. Meillä on perimämme, geneettinen muistimme, ympäristömme, kokemuksemme. Me opimme ja kasvamme. Me luomme käsityksiä itsestämme ja muista. Me visioimme ja unelmoimme. Meillä on tavoitteita ja päämääriä. Me kuljemme kukin jotakin kohti. Meidän kehittynyttä ajatteluamme ei olisi ilman ymmärrystä ajasta ja paikasta. Me emme voi, eikä meidän ole tarkoituksenmukaista olla koko ajan läsnä tässä hetkessä.

Olen viime aikoina ollut melkoisessa emootiomyrskyn silmässä. On väsyttänyt, turhauttanut, kiukuttanut. Usko ja luottamus on ollut koetuksella. Mitä silloin tekee mieli? Lähtee luomaan uhkakuvia. Rakentaa esteitä. Maalaa mustalla. Hyppää ulos kehosta, joka kokee olevansa vaarassa.

Olen harjoittanut tietoista läsnäoloa tunteakseni turvaa. Palauttanut huomion kehoon ja hengitykseen. Siitä on ollut apua, kun on pitänyt tehdä ratkaisuja ja valintoja. Emootioiden vallassa ollessa tulee helposti painaneeksi paniikkinappulaa päästäkseen kurjasta olosta eroon. Äkkiä! Nyt heti! Kuitenkin vasta turvan tunteessa näkee vaihtoehtoja.

On huojentavaa huomata, että jos olisin ollut tietoisesti läsnä koko ajan, olisin jäänyt kiinni kurjiin tunteisiin ja uskonut niitä sen sijaan, että annoin niille luvan tulla ja mennä. Vaikka niiden tunteminen tuntui pahalta. Jos olisin ollut läsnä vain siinä hetkessä, en olisi nähnyt, ettei aina ole ollut näin ja tiennyt, ettei aina tule olemaan näin.

Ole siis läsnä.

Ole läsnä siksi, että saisit perspektiiviä.

Ole läsnä siksi, että näkisit mistä olet tullut ja mihin olet menossa.

Ole välillä läsnä, jotta koko ajan ei tarvitsisi.